Toimeentulotukilain 7 §:ssä säädetään, että perustoimeentulotukea myönnettäessä otetaan perusosalla katettavien menojen lisäksi huomioon muina perusmenoina tarpeellisen suuruisena myös kotivakuutusmaksu. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut toimeentulotukilain soveltajille oppaan, jossa sanotaan muista perusmenoista seuraavaa: "Muut perusmenot otetaan yleensä huomioon todellisen suuruisina. Menojen tarpeellisuuden arvioinnissa voidaan soveltaa kohtuullisuusharkintaa. Yleensä asumiskulujen kohtuullisuusharkinnassa lähtökohtana on paikkakunnalla vallitseva yleinen kustannustaso." Saamieni tietojen mukaan kotivakuutusmaksua ei kuitenkaan, ohjeista huolimatta, kaikissa tapauksissa huomioida todellisen suuruisena. Tämä johtaa siihen, etteivät kaikki toimeentulotuen varassa elävät välttämättä pysty ottamaan lainkaan kotivakuutusta. Käytäntö siinä, miten kotivakuutusmaksu muina perusmenoina huomioidaan, näyttäisi olevan tapauskohtaista. Kotivakuutusmaksusta tarvittaisiin yhtenevä ohjeistus, jotta se huomioitaisiin kaikissa tapauksissa todellisen suuruisena. Kotivakuutus on tärkeä turva myös heikossa taloudellisessa asemassa eläville, ja se tulisi kuulua yhtäläisesti kaikille toimeentulotukea saaville.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kotivakuutusmaksu toimeentulotuen muina perusmenoina tulee huomioiduksi poikkeuksetta todellisen suuruisena toimeentulotukilain soveltamisohjeissa?

Helsingissä 12 päivänä helmikuuta 2008

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 35/2008 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kotivakuutusmaksu toimeentulotuen muina perusmenoina tulee huomioiduksi poikkeuksetta todellisen suuruisena toimeentulotukilain soveltamisohjeissa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Toimeentulotuki (1412/1997) on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen välttämätön toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Ehkäisevällä toimeentulotuella edistetään sosiaalista turvallisuutta ja omatoimista suoriutumista sekä ehkäistään syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta. Toimeentulotuen rahoitus on osa kunnan sosiaalimenoa ja otetaan huomioon kuntien valtionosuudessa.

Toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla (7 a §) katettavat menot, muut perusmenot (7 b §) sekä täydentävänä toimeentulotukena (7 c §) myönnettävät tarpeellisen suuruisina huomioon otettavat menot. Perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Perusosan euromäärä kullekin kotitalouden jäsenelle on säädetty toimeentulotukilain 9 §:ssä. Perusosalla katettavien menojen varmistamiseksi asiakkaan ei tarvitse esittää menotositteita tai kuitteja.

Toimeentulotukilain 7 b §:n mukaan muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon asumistukilain 6 §:ssä tarkoitetut asumismenot, taloussähköstä aiheutuvat menot, kotivakuutusmaksu sekä vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot. Muut henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat menot samoin kuin lasten päivähoitomenot kuuluvat täydentävänä toimeentulotukena käsiteltäviksi arvioituihin menoihin. Muina perusmenoina sekä täydentävänä toimeentulotukena käsiteltäviksi tarkoitetuista menoista asiakkaan on esitettävä menotositteet tai kuitit.

Tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot ja varat. Huomioon ottamatta jätetään henkilön tai perheen käytössä oleva asunto, tarpeellinen asuinirtaimisto, tarpeelliset työ- ja opiskeluvälineet sekä muut sellaiset varat, jotka katsotaan olevan tarpeen henkilön jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi. Toimeentulotuen käsittely sisältää asiakaskohtaista harkintaa huomioonotettavien menojen kuin myös tulojen ja varojen osalta.

Huhtikuussa 2007 antamassaan oppaassa (2007/11) toimeentulotuen soveltamisesta sosiaali- ja terveysministeriö on todennut, että taloussähköstä ja kotivakuutusmaksusta aiheutuvat menot otetaan huomioon toimeentulotukilaskelmassa pääsääntöisesti täysimääräisinä, ellei niitä ole pidettävä kohtuuttomina. Lain 7 b §:n maininta tarpeellisen suuruisina menojen huomioon ottamisesta koskee myös kotivakuutusmaksua, jolloin siihen voi sisältyä esimerkiksi vakuutuksen kattavuudesta tai muusta syystä johtuvan maksun suuruuteen liittyvää kohtuullisuusharkintaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa oppaassa antamiensa suositusten ja ohjeiden soveltamista ja tarvittaessa arvioi niitä niistä tulleiden palautteiden pohjalta.

Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2008

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 35/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att hemförsäkringspremien som utkomststödets övriga grundutgifter utan undantag ska beaktas till sitt verkliga belopp i tillämpningsanvisningarna för lagen om utkomststöd?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Utkomststödet (1412/1997) är ett ekonomiskt stöd inom socialvården som beviljas i sista hand och syftet med det är att trygga en persons och familjs nödvändiga utkomst och främja möjligheterna att klara sig på egen hand. Syftet med förebyggande utkomststöd är att främja den sociala tryggheten och förmågan att klara sig på egen hand samt att förebygga utslagning och långvarigt beroende av utkomststöd. Finansieringen av utkomststödet är en del av kommunens sociala utgifter och beaktas i statsandelen för kommunerna.

Då utkomststöd beviljas beaktas de utgifter som täcks med grunddelen (7 a §), övriga grundutgifter (7 b §) och särskilda utgifter i behövlig utsträckning, vilka beviljas som kompletterande utkomststöd (7 c §). Till de utgifter som täcks med grunddelen hör utgifter för kost och kläder, smärre hälso- och sjukvårdsutgifter samt utgifter som beror på personlig hygien och hemmets hygien, användning av lokaltrafik, prenumeration på dagstidning, televisionslicens, användning av telefon, hobby- och rekreationsverksamhet samt andra motsvarande utgifter som hänför sig till en persons och familjs dagliga uppehälle. I 9 § i lagen om utkomststöd finns bestämmelser om grunddelens storlek i euro för varje hushållsmedlem. Klienten behöver inte uppvisa utgiftsverifikationer eller kvitton för att bestyrka de utgifter som täcks med grunddelen.

Enligt 7 b § i lagen om utkomststöd beaktas som övriga grundutgifter i behövlig utsträckning boendeutgifter enligt 6 § i lagen om bostadsbidrag, kostnader för användning av hushållselektricitet, hemförsäkringspremier samt hälso- och sjukvårdsutgifter som inte är ringa. Utgifter på grund av en persons eller familjs särskilda behov eller förhållanden och utgifter för barndagvård kan ses som särskilda utgifter då kompletterande utkomststöd beviljas. Klienten ska uppvisa utgiftsverifikationer eller kvitton för att bestyrka de utgifter som är avsedda att behandlas som övriga grundutgifter och kompletterande utkomststöd.

Som inkomster beaktas personens och familjemedlemmarnas disponibla inkomster och tillgångar. Som tillgångar beaktas dock inte den bostad som är i personens eller familjens bruk, behövligt bostadslösöre, nödvändiga arbets- och studieredskap och andra tillgångar som anses nödvändiga för tryggande av fortsatt utkomst. Behandlingen av utkomststöd innefattar klientvis prövning i fråga om såväl utgifter som inkomster och tillgångar som ska beaktas.

I den handbok för tillämpning av lagen om utkomststöd (SHM:s publikationer 2007:11) som publicerades av social- och hälsovårdsministeriet i april 2007 konstateras det att utgifter för hushållselektricitet och hemförsäkringspremier vid beräkningen av utkomststödet i regel beaktas till sitt fulla belopp, om de inte ska anses vara oskäliga. Omnämnandet i 7 b § om beaktande av utgifter i behövlig utsträckning gäller också hemförsäkringspremier, och då kan detta innefatta en skälighetsprövning av till exempel försäkringens täckning eller annat som inverkar på premiens storlek.

Social- och hälsovårdsministeriet följer upp tillämpningen av rekommendationerna och anvisningarna i handboken och utvärderar dessa vid behov utgående från den respons som getts om dem.

Helsingfors den 6 mars 2008