Mielipidekirjoituksia - Petri Nurminen, Harjavalta

Ajankohtainen kakkonen käsitteli eläkkeiden uudistamista, siinä tuli
ikäänkuin sivuseikkana esiin sekin, että parinkymmenen vuoden kuluttua
ei eläkkeille riitä maksajia. Tämä saattaa monesta tuntua kummalliselta,
sillä monet ovat eläneet siinä luulossa, että töissä ollessaan samalla
maksavat omaa tulevaan eläkettään.

Näin ei asia kuitenkaan ole, vaan kun eläkejärjestelmää aikanaan
luotiin, niin järjestelmän kehittäjät, jotka jo tuolloin olivat monet
hyvällä iällä, halusivat päästä itsekin nauttimaan hyvästä eläkkeestä.
Tämä toteutettiin siten että luotiin järjestelmä, jossa kulloinkin
töissä olevat maksavat eläkkeellä olevien eläkkeet. Omaa eläkettä siis
ei koskaan suunniteltukan maksettavan säästöön vanhuuden varalle.

Tästä johtuu edessä oleva eläkepommi. Aikanaan ei osattu varautua
siihen, että jokaisella työntekijällä ei välttämättä olekaan kahta
lasta. Kuten nyt tiedämme, kaikilla ei ole yhtään. Tämäkin toki on
osittain "onnistuneen" perhepolitiikan seurausta.

Onko sitten oikein, että tuloevat sukupolvet joutuvat maksajiksi sille,
että eläkejärjestelmän alkuvaiheesssa haluttiin yksi ikäluokka päästää
nauttimaan ansaitsemattomista eläke-eduista ? Vähintään olisi näin
jälkiviisaasti ajatellen tuolloin pitänyt luoda edes sellainen systeemi,
että ansaitsematon eläke olisi peritty aikanaan takaisin mahdollisesta
perinnöstä. Nyt hyödyn korjaavat ansaitsemattomalla eläkkeellä olleen
sukulaiset.

Eläkekeskustelussa on voimakkaasti painotettu sitä, että hyvin
koulutettujen eläkkeen pitää olla koulutuksen vuoksi parempi. Kysyä
kuitenkin sopinee, mitä hyötyä koulutuksesta enää eläkkeellä ollessa on
? Emmeko voisi kaikki olla eläkeläisinä samanarvoisia ja nauttia yhtä
suurta (tai pientä) eläkettä ? Jos kuitenkin hakutaan että koulutus
vaikuttaa eläkkeeseen, niin eläkejärjestelmä pitää toteuttaa siten, että
eläke lasketaan hankitun koulutuksen, eikä työkokemuksen ja palkan,
perusteella.

Petri Nurminen
Harjavalta

23.10.2001 - Muista hankkia maksuhäiriöitä !

Opiskelijat ovat niitä yhteiskuntamme väliinputoajia, jotka joutuvat
usein opintojensa ajan sinnittelemään hyvin pienillä tuloilla. Tämä
johtuu tietysti siitä, että opiskelijat eivät halua ottaa lainaa
opintojensa rahoittamiseen, vaan pyrkivät pärjäämään usein pelkällä
opintorahalla.

Ensi syksynä opiskelevaan lähtevän kannattaakin aloittaa opintojensa
rahoituksen suunnittelu jo nyt. Sillä mikäli opiskelijalla on esim.
maksuhäiriömerkintöjä, niin pankit eivät käytännössä myönnä hänelle
opintolainaa.

Se että opiskelija ei voi maksuhäiriöiden tms. syyn vuoksi saada
opintolainaa, oikeuttaa hänet saamaan opintojensa rahoittamiseen
toimeentulotukea. Perusosaa voidaan kuitenkin alentaa. Hoitamalla
raha-asiansa huonosti ennen opintoja saa siis ”oikeuden” opiskella
verovaroin. Jos maksuhäiriöitä ei ole, ja luottotiedot ovat kunnossa,
niin opintolaina otetaan huomioon opiskelijan tulona, olipa hän sen
nostanut eli ei. Samoin myös nostamatta oleva opintolaina voidaan ottaa
tulona huomioon esim. opintojen päätyttyä tai kesäloman aikana.

Maksuhäiriöiden yms. konstien avulla voi siis suunnitella ”velatonta”
tulevaisuutta, sillä maksuhäiriömerkintä poistuu yleensä viiden vuoden
kuluttua. Muutaman tonnin ”suunnitteluvelat” on paljon helpompi maksaa
opintojen päätyttyä, kuin kymmenien tuhansien opintolainat, jotka eivät
ole edes toimeentulotuen saajalle huomioon otettavia menoja.

Sosiaalitoimistot ovat usein katsoneet että opintojen rahoittamiseksi ei
voida myöntää toimeentulotukea opintolainan osalle, vaan opiskelija
tulisi järjestää lainan puuttuessa muu lainaa korvaava rahoitus. Korkein
hallinto-oikeus on kuitenkin todennut, että laina jota opiskelija ei voi
saada, ei kuulu opiskelijan käytettävissä oleviin tuloihin.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa toimeentulotukilain soveltamista
koskevassa selvityksessään opiskelijoiden opintolainasta mm. seuraavaa:
”Korkein hallinto-oikeus on useissa lainvoiman saaneiden päätösten
purkamista koskeviin hakemuksiin antamissaan päätöksissä todennut, että
opintolainaa, joka ei kuulu hakijan käytettävissä oleviin tuloihin, ei
tule ottaa toimeentulotukilaskelmalla huomioon. Toimeentulotukihakemusta
ei myöskään voida hylätä sillä perusteella, että toimeentulotukea ei ole
tarkoitettu opintojen pääsääntöiseen rahoittamiseen.”

Itse en kuitenkaan suosittele kenellekään maksuhäiriöiden hankkimista
tai luottotietojensa mustaamista. Ihmettelen kuitenkin hiukan tulossa
olevaa ehdotusta, jonka mukaan jo opintolainan valtiontakausta
myönnettäessä otettaisiin huomioon maksuhäiriöt, eikä maksuhäiriöisille
myönnettäisi edes valtiontakausta. Onneksi oikeusvaltio Suomessa ovat
kaikki opiskelijat maksuhäiriömerkinnöistä yms. Huolimatta keskenään
yhdenvertaisessa asemassa ?

Petri Nurminen
Harjavalta

17.10.2001 - Kunnallisverot nousevat - tulonsiirto varakkaille ?

On jälleen se aika vuodesta, kun kunnat suunnittelevat ensi vuotta ja
päättävät kunnallisveroprosenteista. Monet kunnat ovat pakotettuja
nostamaan veroprosentteja. Syynä tähän ovat mm. valtionosuuksien
leikkaukset, väestörakenteen muutoksen, kunnan ylläpidettävien
palvelujen määrän ja tarpeen lisääntyminen jne. Porissa suunnitellaan
historiallisen pitkään 17 %:ssa pidettyä veroprosenttia korotettavaksi
peräti 17,75 %:iin. Eipä silti, Porin ympäristökunnissa veroprosentit
ovat vielä tuotakin korkeampia - jo nyt.

Valtionveroa kuitenkin on alennettu tänäkin vuonna. Kuten tiedämme, niin
valtionvero on progressiivinen. Eli mitä enemmän tienaat, sitä enemmän
maksat veroa. Kunnallisvero sen sijaan on vähennysten jälkeen aina sama,
siinä ei siis juurikaan ole progressiota.

Kun valtio siirtää tehtäviä kunnille, eikä osoita niihin samalla
riittäviä valtionosuuksia, niin kunnan pitää rahoittaa näitäkin
toimintoja kunnallisverovaroin. Käytännössä tämä tarkoittaa että
palvelujen tuottamisen verorasitus siirtyy osittain ei progressiivisella
kunnallisverolla rahoitettavaksi. Kyseessä on siis eräänlainen peitelty
tulonsiirto rikkailta köyhille. Tällä tavalla progressiivisia veroja
voidaan laskea, mutta sen vastineeksi pitää kuntien nostaa "elämästä
hengissä" selvitäkseen kunnallisveroja.

Hallitus saa kiitosta "kaikilta" kun verot "laskevat". Huomiotta on
kokonaan jäänyt se, miten kunnallisverojen korottaminen vuosikymmenten
takaisista kymmenen pennin lukemista nykytasolle on vaikuttanut kaikkein
pienituloisempiin, niihin jotka eivät valtion tuloveroa lainkaan maksa.
Tuloerot ovatkin aivan varmasti vuosikymmenten saatossa kasvaneet
osittain myös (kunnallis)verotuksen vuoksi.

Petri Nurminen
Harjavalta

18.9.2001 - Kyllä KELA konstit keksii

Kansaneläkelaitos on ilmoittanut Suomen hallitukselle että
työmarkkinatuen ylläpitokorvauksen korotuksen vuodenvaihteeseen
suunniteltua korotusta pitäisi siirtää ainakin kahdella kuukaudella.
Ylläpitokorvausta on tarkoitus korottaa 30 mk:sta 41,62 mk:aan (7 €),
eli noin 249,83 mk/kk (42,02 €/kk).

Syyksi KELA on ilmoittanut että se ei ehdi muuttaa tietoja
ATK-järjestelmiinsä siten että maksut pystyttäisiin heti vuodenvaihteen
jälkeen toteuttamaan.

KELAn tietokannassa on jokaisesta saajasta tietoina mm. henkilön
yksilöintitiedot, maksetut päivät, maksuajankohdat, päivärahan määrä,
ylläpitokorvauksen määrä, jne.

Ihmettelen suuresti sitä, minkälaisia ATK-asiantuntijoita KELAssa on
töissä, jos ei yhden yön aikana pystytä muuttamaan kaikkien
työmarkkinatuen ylläpitokorvauksen saajien tietoja siten, että 1.1.2002
jälkeen maksetuilta päiviltä korvaus olisi tuo hallituksen
korotusesityksen mukainen 7 €/päivä.

Olen itsekin aikoinani ohjelmoinut tietokoneella – paljon. Numeerinen
tieto, kuten esim. ylläpitokorvauksen määrä, merkitään ohjelmakoodiin
halutulla kirjaintunnuksella, se voi olla esim. ypk (tai
yllapitokorvaus). Jokaisella asiakkaalla tuo ypk on ns, samassa
kentässä. Sellaisen ohjelman tekeminen, joka automaattisesti muuttaa
jokaisen KELAn maksamaa ylläpitokorvausta saavan henkilön ypk-kenttään
arvon 7 € niiden päivien osalta joiden arvo puolestaan on 1.1.2002 tai
sen jälkeen, kestänee ammattilaiselta enintään 10 minuuttia.

On siis erittäin helppoa tehdä ohjelma, joka muuttaa tiedostoon
tallennetut markkamääräiset summat euroiksi ”hujauksessa”. Se ei ole sen
vaikeampaa pankissa, kuin KELAssakaan. Yksikään pankki ei olekaan
väittänyt, etteikä pystyisi 31.12.2001 – 1.1.2002 välisenä yönä
muuttamaan kaikkien asiakkaidensa tilitietoja euroiksi. Tässä herää
kysymys, onko KELAssa suunnitteilla ATK-ammattilaisten rahastus – kikka
2 – euromuunnoksiin vedoten ?

Petri Nurminen
Prosessinhoitaja
Harjavalta

31.8.2001 - Päivähoito kuntoon - hyvä !

Harjavallassa on päätetty laittaa päivähoitoasiat kuntoon.
Sosiaalilautakunta päätti elokuun kokouksessaan nimetä työryhmän
selvittämään, miten lasten varahoito ja muut tilapäiset hoitotarpeet
ratkaistaan siten, ettei ryhmäkokomääräyksiä jouduta rikkomaan.

Työryhmän pitäisi antaa asiassa esityksensä tämän vuoden loppuun
mennessä. Sosiaalilautakunta on myös evästänyt työryhmää siten, että
perhepäivähoitajia pitää kuulla selvityksen laatimisen yhteydessä. Syytä
olisi varmasti kuulla myös päivähoitoa tarvitsevien lasten vanhempia ?

Yksi päivähoidon keskeisiä ongelmia on perhepäivähoitajien palkkaus.
Perhepäivähoitajat kun saavat palkkaa sen mukaan, minkä verran heillä on
lapsia hoidossa. Jos ei ole hoidettavia, niin ei tule palkkaakaan.
Toisin on tilanne päiväkodeissa työskentelevillä hoitajilla. Heillä
palkka juoksee päiväkodin lapsimäärästä riippumatta. Onko tämä oikein ?
Onko kyseessä jonkinlainen naisvaltaisen alan syrjintä ?

Voitaisiinko asia hoitaa kuntoon esim. paikallisella sopimuksella, jolla
kerrankin parannettaisiin työntekijöiden (perhepäivähoitajien) etuja,
maksamalla heille koko ajan palkkaa täyden lapsimäärän mukaan,
riippumatta hoidossa olevien lasten määrästä ?
Sosiaalilautakunnan alustavassa esityksessä on "varahoitajat" sijoitettu
päiväkoteihin ylimääräisiksi. Miksi heitä ei voitaisi sijoittaa
perhepäivähoitoon em. tavalla ?

Valitettavasti tätäkin asiaa käsiteltäneen jälleen yhtenä "itsenäisenä"
osana, ottamatta huomioon muita mahdollisia lasten hoidon
järjestämistapoja, kuten esim. kunnallinen kotihoidontuki, tilapäishoito
kotona, näiden yhteensovittaminen jne. Toivottavasti (ja epäilemättä)
lopputulos on kuitenkin niin hyvä, että parempaan ei ole realistisia
mahdollisuuksia.

Petri Nurminen
Harjavalta

8.8.2001 - Toimeentulotuen saajille.

Keväällä saatiin veroehdotukset. Mahdolliset veronpalautukset maksetaan
joulukuun alussa. Toimeentulotukea saavien kohdalla on usein merkitystä
sillä minkä kuukauden tulona jokin tulo, tässä tapauksessa
veronpalautus, huomioidaan.

Itsellänikin oli vastaava ongelma parisen vuotta sitten. Sain
joulukuussa veronpalautusta, joten en tarvinnut toimeentulotukea.
Tammikuussa tilanne oli toinen, ja yllätys sitä suurempi, kun joulukuun
3. päivä maksettu veronpalautus olikin yllättäen tammikuun 2000 tuloa.

Valitin päätöksestä aina korkeinta hallinto-oikeutta myöten, vaatien
että joulukuun alussa maksettua veronpalautusta ei pidä ottaa huomioon
tammikuun tulona, sillä se oli mielestäni joulukuun tuloa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi esitin siis kysymyksen
siitä, minkä kuukauden tulona joulukuun 1999 alussa maksettu
veronpalautus pitää huomioida.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeuden päätös asiassa
oli oikein. Hallinto-oikeuden ratkaisu asiassa kuuluu
seuraavasti:"Joulukuun alussa v.1999 maksettu veronpalautus on
kertaluonteinen tulo, joka voidaa jakaa eriin otettavaksi huomioon
useampana kuukautena, mutta tässä tapauksessa veronpalautusta ei ole
kohtuullista jakaa otettavaksi huomioon useamman kuukauden aikana."

Edellä on siis täydellisesti lainattuna KHO:n vahvistama vastaus
kysymykseen; minkä kuukauden tuloa on 3.12.1999 maksettu veronpalautus.
Voisiko KHO:n päätökseltä enempää selkeyttä toivoa. Päätös ei
yksinkertaisuudessaan jätä tulkinnanvaraa mihinkään suuntaa. Käyttäkää
hyväksenne.

Petri Nurminen
Harjavalta

4.7.2001 - Nostokonepalvelujutun päätös kummeksuttaa.

Minua hämmästyttää suuresti että mm. europarlamentaarikko Matti Wuori on
mediaspesialistina ryhtynyt rummuttamaan käräjäoikeuden
nostokonepalvelujutussa antamaa päätöstä vastaan. Onko hän lukenut
päätöksen läpi, vai perutuuko hänen näkemyksensä julkisuudesta
ongittuihin tietoihin ?

Matti Wuorihan toteaa mm., että journalistia ei saisi rangaista jos
hänellä on ollut perusteltu syy artikkelinsa kirjoittamiseen. Wuori
näyttää myös päätelleen, että totuudenvastaisesta uutisoinnista ei olisi
ollut selkeää näyttöä (Satakunnan Kansa 4.7.). Käräjäoikeuden päätökseen
perehtyneenä maallikkona minusta asia on päinvastoin. Käräjäoikeudella
on mielestäni ollut selkeä näyttö siitä, että HS on tiennyt
kirjoittaneensa "päättömiä". Käräjäoikeushan toteaa mm.: "Nykäsen on
lisäksi täytynyt tietää, että hänen artikkelissa esittämänsä väite
poliisin tutkimusten olemassaolosta ei pidä paikkaansa."

Käräjäoikeus totaa ratkaisussaan myös mm.: "Käräjäoikeus toteaa, että
Helsingin Sanomien kirjoitukset ennen esitutkinnan aloittamista olivat
sisältäneet useita väitteitä rikollisesta menettelystä ja yhtiön
verotukseen liittyviä epäilyjä. Kun Suomen laajalevikkisin sanomalehti
oli julkisesti esittänyt useita eri kertoja väitteitä rikollisesta
menettelystä, ja vielä yhtiössä jonka osakkaana on verohallituksen
pääjohtaja, se on samalla tehnyt esitutkinnan aloittamisen
väistämättömäksi. Poliisilla ei tällaisessa tilanteessa ole ollut muuta
mahdollisuutta kun tutkia näiden julkisesti esitettyjen väitteiden
paikkansa pitävyys." Helsingin sanomat oli mm. 2.10.1996 uutisoinut
poliisin tutkivan nostokonepalvelun toimintaa, vaikka vielä tuolloin ei
mitään poliisitutkintaa ollut käynnistetty.

HS oli myös uutisoinut että nostokonepalvelun kirjanpitoaineistoa on
hävitetty, todellisuudessa: " Käräjäoikeus toteaa, että laskumalli ei
ole kirjanpitoaineistoa. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden
perusteella Nostokonepalvelu Oy:n voisi edes epäillä hävittäneen
kirjanpitoaineistoaan. Myöskään poliisin ei ole näytetty epäilleen
yhtiötä kirjanpitoaineiston hävittämisestä." Kuitenkin HS oli kahdessa
eri artikelissa (19.11.1996 ja 11.2.1997) esittänyt kirjanpitoainesitoa
hävitetyn. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan roskakorista oli löytynyt
yksi rypistynyt laskumalli.

Se mikä minua maallikkona ratkaisussa kummeksuttaa on seuraava
käräjäoikeuden totamus: " Nostokonepalvelu Oy:tä on sen vuoksi pidettävä
herjausrikoksen asianomistajana." Oikeuskirjallisuudessa on näet
katsottu että vain luonnollinen henkilö voi olla kunnianloukkauksen
(herjaus/solvaus) kohde (mm. WSLT:n teos rikosoikeus, jonka yksi
kirjoittaja on KKO:n presidentti Olavi Heinonen). Oikeushenkilöä ei ole
voitu katsoa loukattavan. Tämä tulkinta, jonka mukaan vain luonnollinen
henkilö voi olla kunnianloukkauksen kohde, on mielestäni ymmärrettävä,
koska oikeushenkilö on kykenemätön toimimaan "pelkkänä itsenään".
Toimiakseen oikeushenkilö, siis yritys, yhdistys, viranomainen tms.,
tarvitsee toimijoita, eli luonnolliset henkilöt toimimaan oikeushenkilön
nimissä, mahdollisen teon, siis esim. rikoksen tekijä on aina
luonnollinen henkilö.

Mielestäni nostokonepalvelulle tuomitut vahingonkorvaukset pitäsi lakiin
perustumattomina kumota kokonaan, koska ne perustuvat siihen että
nostokonepalvelun kunniaa on loukattu. Sen sijaan olisi mielestäni
perusteltua maksaa tämänkaltaisissa tapauksissa yhtiön omistajille
suoraan vahingonkorvausta saamatta jääneestä tulosta, sellaisra toki nyt
ei ole vaadittu. Käräjäoikeuden tuomitsemia korvauksia henkisistä
kärsimyksistä pidän myös suurina, puolet olisi riittänyt.

petri.nurminen@nic.fi
Harjavalta

31.6.2001 - Ydinjätteen loppusijoituksen valmistelussa virheitä ?

Eurajoelle on suunniteltu rakennettavan ydinjätteen loppusijoituslaitos.
Aikanaan Eurajoen kunta tullee antamaan päätöksen, jolla se osaltaan
hyväksyy loppusijoituslaitoksen rakentamisen aloittamisen.

Loppusijoituslaitoksen rakentamisen valmistelussa on kuitenkin
tapahtunut virhe(itä). Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) on 16.6 ja
18.6 tehnyt päätökset asiaa koskevien virallisten kuulutusten
julkaisemisesta. 16.6. on päätetty YVA-kuulutuksen julkaisemisesta,
jossa kuulutuksessa on ilmoitettu, että loppusijoitushankeen
YVA-selostus on 21.6.-20.8.1999 välisen ajan nähtävillä mm. Eurajoen ja
Lapin kunnanvirastoissa. 18.6.1999 on päätetty julkaista kuulutus, jonka
mukaan periaatepäätöshakemuksen asiakirjat ovat nähtävissä mm. em.
kunnanvirastoissa 28.6.-19.11.1999.

Kuten mainituilla paikkakunnilla asuvat tietävät, niin sekä Eurajoen,
-että Lapin kunnanvirastot ovat olleet kuulutuksissa maintitusta ajasta
osan suljettuina (heinäkuussa). Asiakirjat eivät siis ole olleet
kunnanvirastoissa nähtävillä siten kuin KTM on virallisesti ilmoittanut.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkka ratkaisi kunnanvirastojen
kesäajan sulkemisia koskeneen kanteluni 6.3.2001, todeten siinä että
asiakirjojen nähtävilläpitoa muualla kuin kuulutuksessa ilmoitetussa
paikassa ei voida sallia. Sekä Eurajoella että Lapissa on kuulutuksissa
mainitut asiakirjat pidetty, kunnanvirastojen suljettuina ollessa,
nähtävillä kuntien kirjastoissa, joiden aukioloaika poikkeaa molemmissa
kunnissa huomattavasti kuntien tavanomaisesta säännönmukaisesta
virka-ajasta.

Lain mukaan siis KTM:n kuulutuksissa mainitut asiakirjat olisi pitänyt
pitää mm. Eurajoen ja Lapin kunnanvirastoissa nähtävillä myös sinä
aikana, kun virastot olivat suljettuina, kuntien säännönmukaisena
virka-aikana. Tästä poikkeaminen olisi edellyttänyt asianmukaisia
päätöksiä ja julkisia kuulutuksia, jollaisia ei tietämäni mukaan ole
tehty eikä julkaistu. Toisaalta ilmeisesti virka-ajasta ei olisi voitu
erillispäätökselläkään poiketa.

Minun käsitykseni mukaan loppusijoituslaitos-päätöksen valmistelussa
onkin tapahtunut kunta- ja kuulutuslain vastainen menettelyvirhe. Tämä
on syytä huomata kun aikanaan käsitellään laitoksen lopullista
rakentamislupaa.

petri.nurminen@nic.fi
p. 045-674 0729
yhteiskunta-aktivisti
Harjavalta

2.6.2001 - Sairaanhoidon oikea maksumies ?

Sairaanhoito on kallista lystiä, etenkin jos tarvitaan sairaalahoitoa.
Potilaat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään; niihin, joiden vamma
tai sairaus on luokiteltavissa itseaiheutettuihin, ja niihin, joilla
vaan on ollut kohtalona sairastua tai joutua esim. ensimmäiseen ryhmään
kuuluvan kolhaisemaksi, esim. liikenteessä.

Nykyisin yhteiskunta maksaa sairaanhoidon lähes kokonaan, täysin
riippumatta siitä mistä syystä hoidattava sairaus tai vamma on
aiheutunut. Veronmaksajat siis maksavat suurelta osin vammansa itse
"tahallisesti" aiheuttaneen hoitokustannukset.

Itseaiheutettuja vammoja ja sairauksia ovat mm. seuraavat:
Tupakoitisijan keuhkosyöpä, Kolarissa turvavyötä käyttämättömän
rintakehä,- ja kallo,- ym. vammat, Polkupyörällä ilman kypärää ajaneen
kallovamma, jne.

Toiseen ryhmään, eli ei itseaiheutettuihin voisivat kuulua esim.
jalankulkijan jäämisestä suojatiellä auton kolhaisemaksi syntyneet
vammat, ei elintapoihin yhdistettävissä oleva syöpä, lonkkamurtuma
talvella liukastumisen seurauksena, muualla kuin omassa pihassa, sillä
jokainenhan toki hiekoittaa oman pihansa talvella turvalliseksi liikkua.

Onko sitten oikein, että molempien ryhmien kohdalla yhteiskunta maksaa
sairaanhoidosta yhtä paljon ? Vai olisiko oikeampaa, että niissä
tapauksissa, joissa potilasta itseään voidaan pitää syypäänä hoidon
tarpeeseen, itse maksettavaksi tulisi suurempi summa ? Vastaavasti;
pitäisikö toiselle vamman aiheuttaneen joutua maksamaan osa hoidosta
yhteiskunnalle ?

Jos joutuisimme itse maksamaan hoidostamme sitä enemmän, mitä enemmän
itse olisimme hoidon tarpeeseemme syyllisiä, niin edesauttaisiko se
mahdollisesti yleistä varovaisuuden lisääntymistä ja vähentäisikö se
itseaiheutettuja sairauksia ja tapaturmia ?

Jos rakennuksella astuu naulaan, niin päässä pitää olla kypärä, muuten
maksettavaa valuutuskorvausta voidaan alentaa. Eikö samaa voitaisi
soveltaa myös muualla ? Eli kun ajaa autolla kolarin, niin pitää olla
päällä turvavyö, muuten vakuutus ei korvaa - ainakaan täysimääräisesti -
jne..

Petri Nurminen
Harjavalta

1.2.2001 - Omistusasunto jokaiselle - vaikka pakolla !

Hiljattain tehtiin tutkimus, jossa verrattiin eri asumismuotojen
kustannuksia. Ainakin omia ennakkoodotuksiani vastasi tutkimuksen tulos
siitä, että omistusasuminen omakotitalossa osoittautui edellusimmaksi
asumistavaksi. Arvattavissa oli sekin, että vuokralla asuminen oli
pitkän päälle kaikkein kallein tapa asua.

Kolme vuosikymmenen kuluessa omistusasuminen on muutamasta
sadastatuhannesta jopa yli miljoonaan markkaan edullisempaa, kuin
vuokralla asuminen. Halvin tapa asua on velaton omakotitalo. Toiselle
sijaille päätyi muistaakseni velaton asunto-osake.

Suomessa omistusasuminen on moniin muihin maihin verrattuna korkealla
tasolla. Onko syy Suomen korkeissa vuokrissa, vai missä, sitä en tiedä.
Mutta sen tiedän, että valtion taholta tapahtuva vuokra-asumisen
ylisuuri tukeminen asumis- ja toimeentulotukena pitäisi lopettaa.

Ensimmäiseksi pitäisi toimeentulotukea saavien edellyttää ostavan
omistusasunto. Koska toimeentulotukea laskettaessa asuntolainan
lyhennyksiä ei oteta huomioon, niin alenisivat toimeentulotukeen menevät
rahat heti melkoisesti. Toimeentulotukea saavat voisivat ostaa talonsa
siltä mistä halvemmalla saavat. Näin vapautuisi kasvukeskuksista
kalliita vuokralla olleita asuntoja ja muuttoliikekin kääntyisi oikeaan
suuntaan.

Yksi tapa hankkia toimeentulotuen saajille edullisia asuntoja, olisi
että kunnat laittaisivat myyntiin omistamansa tyhjät
aravavuokra-asunnot, joita nyt on paljon tyhjän panttina tappiota
tuottamassa. Hintataso määriteltäisiin kohtuulliseksi ja tuen saajat
velvoitettaisiin ostamaan asunto. Asumiskulut jäisivät vuokra-asumista
pienemmiksi. Säästöä syntyisi - ja paljon !

5.2.2001 - Suomeen lisää ydinvoimaa ?

Itse en tunnustaudu ydinvoiman kannattajaksi, joskaan en myöskään ole
mikään kiihkovastustaja. Ydinvoimaa parempana vaihtoehtona pitäisin
energian säästötoimenpiteitä ja kotimaisen uusioenergian hyödyntämistä.

Jos luotamme teollisuuden ja TVO:n ennustuksiin siitä, että lisää
sähköenergiaa tulevaisuudessa tarvitaan - ja paljon, niin jotenkin se on
tuotettava. Lisäksi on huomattava että Suomi ei liene ainoa maa, jossa
energiankulutus kasvaa.

Mitä sitten jos Suomi pystyisikin toteuttamaan niin suuret
energiansäästöt, että lisäydinvoimalaa ei tarvittaisi ? Tälläkin
hetkellä Suomeen myös tuodaan jonkin verran sähköä ulkomailta.

Koko energiahuoltokysymystä pitäisi tarkastella laajemmin kuin pelkkää
Suomea ajatellen. Suomessa ydinvoimaloiden turvallisuus on
huippuluokkaa. Itärajan takana asiat eivät ole aivan yhtä hyvässä
hoidossa. Sellaisen kuvan ainakin minä olen tiedotusvälineistä saanut.

Jos nyt maailmassa tarvitaan lisäydinvoimaa, ja vaikka Suomessakin, niin
olisiko viisainta rakentaa ydinvoimala tänne Suomeen, jolloin
tuontitarve vähenisi, ja lopuisi ehkä kokonaan, ja ydinsähköä riittäisi
myös myytäväksi ulkomaille. Vai olisiko sittenkin parempi jättää
ydinvoimala rakentamatta, ja luottaa siihen, että jos sähköä todella
tarvitaan, niin sitä voidaan sitten ostaa rajan takaa ?

Vaihtoehtoja asiassa toki on. Ydinvoimakysymystä ei mielestäni pitäisi
tarkastella pelkästään Suomen tasolla, vaan samalla tavalla
ylikansallisesti kuin esim. hiilidioksidipäästöjä, kasvihuoneongelmaa ja
sen rajoittamistoimenpiteitä. Jos ydinvoimalassa sattuu vahinko, niin
sen vaikutukset eivät välttämättä jää kovin paikallisiksi. Sen vuoksi
päätökset lisäydinvoiman rakentamisesta, niin Suomessa, Kiinassa, kuin
missä tahansa tällä pallolla, pitäisi tehdä maailmanlaajuisesti, eikä
paikallisesti.

14.2.2001 - TSS-sopimus ja homot

Suomi on monien muiden maiden tavoin ratifioinut YK:n TSS-sopimuksen,
eli taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan
sopimuksen. YK:n TSS-komitea seuraa sopimuksen toteutumista eri maiden
osalta. Yhtenä kyseisen sopimuksen toteuttamisen osana on jo
lainsäädännössämme kielletty syrjintä sukupuolisen suuntautumisen
perusteella. Nyt ollaa toisessa vaiheessa, eli lailla tullaan antamaan
homoille oikeus virallistaa parisuhteensa.

Kun jonkin aikaa kuluu, niin siirrymme Suomessa homo-ohjelman kolmanteen
vaiheeseen. Se on toki vain yksi TSS-sopimuksen osa, eräänlainen
sivujuonne. Kolmannessa vaiheessa homoliitossa eläville annetaan
mahdollisuus adoptoida lapsi. Samoin tulee ilmeisesti mahdolliseksi se
että homoliiton toinen osapuoli katsotaan virallisesti toisen osapuolen
lapsen toiseksi isäksi tai äidiksi ?

Marraskuun 22 päivänä v. 2000 pidetyssää TSS-komitean
kuulemistilaisuudessa Suomelta on mm. penätty vastausta kysymykseen
"Joko homojen liitot ovat Suomessa laillisia ?" ("Lastly, he asked
whether homosexual relations were legal in Finland." Samassa
tilaisuudessa on esitetty kysymys:"Koska Suomessa homoseksuaalisille
tulee mahdollisuus mennä naimisiin keskenään tai adoptoida lapsi ?"
(Also, were homosexuals permitted to marry or to adopt children, as
happened in other Scandinavian countries?"

Suomi on vastannut mm. seuraavaa: "Homojen syrjintä postetaan Suomessa
asteettain kolmessa vaiheessa, ensiksi tulee syrjintäkielto, sitten
mahdollisuus suhteen rekisteröintiin, ja lopulta adoptiomahdollisuus".
("Ms. MAJURI (Finland) said that, at the international level, the
pattern was for legislation on homosexual partnerships to develop in
three stages: decriminalization, registration, and granting of the right
to adopt.")

Enalanninkieliset lainaukset, jotka olen vapaasti suomentanut ja
tiivistänyt, ovat asiakirjasta E/C.12/2000/SR.63 (Summary record of the
63rd meeting : Finland), joka on löydettävissä internetistä YK:n sivujen
kautta (http://www.unhchr.ch). Onko Suomen eduskunnassa käytävä
homokeskustelu aivan turhaa, kun asiat näyttävät olevan jo ennalta
sovittu ja päätetty ?

21.2.2001 - Doping ja "doping"

Jari Isometsän doping-tapaus on puhuttanut paljon, niin Suomessa kuin
ulkomaillakin. Isometsä itsekin myönsi, että kyseessä oli "doping".

Asiasta järjestetyn tiedotustilaisuuden jälkeen on tullut ilmi mm., että
Isometsän käyttämä "doping" aine oli Suomen anti-doping toimikunnan
ohjeissa merkitty sallituksi aineeksi. Toisaalla samoissa ohjeissa kyllä
oli kielletty plasma-expanderien käyttö.

Kun urheilija sitten lukee tuota listaa ja toteaa sieltä, että jokin
aine on sallittu, niin pitäisikö hänellä herätä epäilys siitä, että ehkä
tämä sallituksi merkitty aine onkin kielletty ? Samoin kun urheilija
mahdollisesti näyttää lääkärille listaa jossa ko. lääkeaine on merkitty
sallituksi, niin pitäisikö lääkärin varmuuden vuoksi lukea koko ohje
läpi, siltä varalta, että toisaalla samassa ohjeessa aine onkin
kielletty ?

Tilannetta voisi verrata liikenteen nopeusrikkomukseen. Jos autoilija
ajaa tiellä ylinopeutta, mutta on alueella outo ja joku on
ilkivaltaisesti poistanut rajoitusmerkit, niin ei häntä voida
ylinopeudesta rangaista. Ei voida sanoa, että jos olisit tullut toista
tietä, niin rajoitusmerkki olisi sieltä löytynyt.

Ihmisoikeuksien kannaltakin asiaa on julkisuudessa tarkasteltu. Eräs
juristi piti syrjivänä säädöstä, joka saattaa johtaa siihen että
geneettiset ominaisuudet estävät kilpailemaan pääsyn. Tällä perusteella
syrjintä on kielletty EU:n uudessa peruskirjassa (julistus) ja se
voidaan johtaa myös useista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista.

Toisaalta pitää ihmetellä sitä, miksi hiihtoliinton lääkäri ei
verenluovutuksen vaihtoehtona esittänyt (vai esittikö ?), että Isometsän
suoniin "pumpattaisiin" vaikkapa vettä. Sen käyttö kun on hemoglobiinin
laskemiseksi kuulemma sallittu. Sitä onko sitten suurikin ero sillä,
lasketaanko yli raja-arvon noussut hemoglobiiniarvo rajan alle
planttaamalla vedellä vai hemo-ässällä, pitää kysyä asiaan
erikoistuneelta lääkäriltä tms. Joka tapauksessa selvää on, että
hemoglobiinia olisi voitu alentaa sallituinkin keinoin.

Urheilijan oikeusturvan kannalta pidän ainakin minä kuitenkin
kyseenalaisena sitä, että anti-doping toimikunnan sallittujen aineiden
listalla olevien aineiden käytöstä saa doping tuomion. Nähdäkseni
urheilijan pitää voida luottaa siihen, että aine joka on sallituujen
listalla, on sitä juuri siksi, että sen käyttö on sallittu.

2.3.2001 - Sananvapaus - mitä se on ?

Mitä on sananvapaus ? Nimim. "Työtön" kirjoitti tässä lehdessä 1.2. että
hän ihmettelee miksi lehdet julkaisevat huonosti mm. poliitikkojen
arvostelua.

Kuten tiedämme niin lehdellä on painovapauslain mukaan oikeus päättää
mitä lehdessä julkaistaan. Saman lain mukaan lehden päätoimittaja on
vastuussa kaikesta siitä mitä lehti julkaisee.

Sananvapaus ei siis tarkoita että jokaisella olisi oikeus saada
kirjoituksensa lehteen, vaan lehti voi täysin vapaasti painovapauslain
mukaan päättää, että se ei julkaise kirjoituksia jostakin aiheesta.
Samalla tavalla lehti voi päättää, että se ei julkaise jonkun tietyn
henkilön kirjoituksia, näin on käynyt mm. itseni kohdalla.

Ilmeisestikin lehti voisi myös päättää että se ei julkaise jonkun tietyn
kansanryhmän edustajien kirjoituksia. Poliittisilla lehdillä on tietysti
oikeus rajata julkaistavia kirjoituksia kirjoittajan poliittisen suunnan
mukaan ja lehden poliittisen linjan mukaan.

Millä tahansa perusteella lehti sitten rajoittaakin julkaistavia
kirjoituksia, niin Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikarin
minulle kirjallisesti antaman vastauksen mukaan lehti saa niin vapaasti
toimia painovapauslain nojalla. Sananvapaus kuuluu siis lehdille, ei
lukijoille, ja sillä suojataan lehden oikeutta julkaista sitä, mitä
lehti haluaa.

3.3.2001 - Vaikeita vastauksia ?

Oma suomenkielen taitoni perustuu pitkälti siihen mitä olen oppinut
peruskoulussa, ammattikoulussa ja 33 vuotisen elämäni aikana. Lisäksi
olen suorittanut v. 1998 kolme lukion äidinkielen kurssia, joista
kustakin sain arvosanaksi yhdeksän.

Olen pitkään pyrkinyt selvittämään sitä, kohdellaanko opiskelijoita
keskenään eri tavalla heidän aikaisemman maksukäyttäytymisensä
perusteella, esimerkiksi myönnettäessä heille toimeentulotukea. KHO:n
erään päätöksen mukaan, jos opiskelija ei voi esim. velkaisuutensa ja
maksuhäiriöiden vuoksi saada opintolainaa, niin sosiaalitoimen pitäää
myöntää lainankin osalle toimeentulotukea. Opintoja edeltävä
"välinpitämätön" elämäntapa siis mahdollistaa paremmat opintososiaaliset
etuudet. Ovatko opiskelijat siis keskenään yhdenvertaisessa asemassa,
vai kohdellaanko heitä keskenään eri tavalla opintoja edeltäneen
maksukäyttäytymisen ja velkaantumisen perusteella ?

Saadakseni vastauksen tähän kysymykseen esitin sosiaalitoimelle
kysymyksen:"Joutuvatko opiskelijat em. KHO:n päätös huomioonottaen
keskenään erilaiseen asemaan, kun raha-asiansa hyvin hoitaneen on pakko
ottaa lainaa, ja huonosti asiansa hoitanut on oikeutettu saamaan lainan
osuudelle toimeentulotukea ?" Kysymystöni jatkoin vielä seuraavasti:
"Onko kyseessä henkilöön liittyvä seikka ?" Omasta mielestäni
opiskelijoita kohdellaan lainanottopakon suhteen eri tavalla mm.
opiskelua edeltäneen maksukäyttäytymisen perustella. Mielestäni myös
opiskelua edeltävä maksukäyttäytyminen ja velkaantuminen on erittäin
selvästi henkilöön liittyvä seikka.

Sosiaalilautakunta vastasi edellä esittämiini kysymyksiin seuraavasti:"
Perustuslaissa ei ole yksityiskohtaisesti säädetty oikeudesta
toimeentulotukeen. Toimeentulotuesta on säädetty tarkemmin lailla ja
asetuksella toimeentulotuesta.

Opiskelijan ensisijainen toimeentulojärjestelmä on opintotukilain
mukainen opintotuki, joka on tarkoitettu kattamaan opiskeluaikaiset
opinto- ja toimeentulokustannukset. Myös valtion takaama opintolaina on
ensisijainen toimeentulotuen lähde toimeentulotukeen verraten. .Jos
opiskelijalla ei ole estettä opintolainan saamiselle ja valtion takaus
opintolainaan on hänelle myönnetty, niin opintolaina otetaan tulona
huomioon toimeentulotuen tarvelaskelmassa."

Itse en ole kyennyt sosiaalilautakunnan antamasta vastauksesta löytämään
vastausta esittämääni kysymykseen. Apulaisoikeusasiamies Paunio on
vastauksen kysymykseeni sosiaalilautakunnan antamasta vastauksesta
löytänyt, sillä hän on todennut:"Lautakunta on voinut mieltää Teidän
saaneen vastauksen kysymykseenne."

Tässä ei voi enään muuta kuin kauniisti kiittää, ja todeta lopuksi että
kyllä joku ainakin minun mielestäni tarvitsisi lisää suomenkielen
opetusta - olenko se joku minä ?

Mielipidekirjoituksen asiasta lisää:
http://gamma.nic.fi/~pnur/sossu/sossu1.htm

6.3.2001 - Mistä asunnot asunnottomille ?

Pääkaupunkiseudulla on huutava pula asunnoista ja asunnottomien määräkin
lasketaan tuhansissa. Lisäksi muuttoliike pääkaupunkiseudulle on
edelleen suurta.

Samaan aikaan kun pääkaupunkiseudulla tuskaillaan siitä että ei ole
asuntoja, niin monilla paikkakunnilla on kasvavana ongelmana tyhjät
asunnot. Yhteiskunnan ongelmana ovat erityisesti tyhjät
aravavuokra-asunnot. Ongelman ratkaisuksi on väläytelty jopa valtion
tukemaa tyhjien asuntojen purkamista.

Järkevämpää kuin purkaa toisaalta edullisest asunnot, ja samaan aikaan
rakentaa toisaalle uusia huippukalliita lukaaleja, olisi pyrkiä
vaikuttamaan siihen että muuttosuuntaa saataisin käännettyä sinne, missä
tilaa on. Onkin aivan järjetöntä että jopa ministeritasolla on ehdotettu
asumistukien korotuksia, jotta pääkaupunkiseudulla asuvilla olisi varaa
siellä asua.

Tulevaisuuden kannalta viisaampaa asunto- ja tukipolitiikkaa olisi
pyrkiä muuttamaan tukia siten, että muuttotappioalueet tulisivat
houkuttelevammiksi. Kun väkimäärä oikeanlaisen politiikan kautta
nykyisillä muuttotappioalueilla kääntyisi kasvuun, tai ainakin
vakautuisi, niin se loisi noiden alueiden asukkaille uskoa tulevaan ja
olisi omiaan edistämään koko maan tasapainoisempaa kehitystä.

Tukipolitiikkaremonttiin tulisi ryhtyä nyt heti ja pikaisesti.
Ensimmäisenä vaiheena pitäisi poistaa sosiaalituista
kuntaryhmämäärittelyt, joiden nojalla kansalaiset nykyisin asetetaan
keskenään eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella. Toisena asiana
tulisi asumistuki ryhtyä määrittelemään pelkästään tukea hakevan
talouden tulojen perusteella, tai ääriesimerkkinä jopa täysin tuloista
riippumatta, eikä kuten nykyisin tapahtuu, sen perusteella minkä
suuruiset ovat talouden asumiskulut verrattuna tuloihin.

Käytännössä siis talous saisi asumismenoihinsa saman määrän tukea,
täysin riippumatta siitä, missä päin Suomea asuisi, asuisiko vuokralla
vai omistusasunnossa, tai muulla tavalla. Tämä kannustaisi henkilöitä
hakeutumaan taloudellisesti järkevään asumiseen. Nykyinen
tukijärjestelmä sitävastoin edistää hakeutumista kasvukeskuksiin ja
kalliisiin "vuokrakasarmeihin", kun suurin osa vuokrasta masketaan
asumistukena, ja loput vielä toimeentulotukena. Nykyinen järjestelmä on
yksi suuri kannustinloukku, eikä siitä kulmia viilaamalla muuksi muutu.

Käytännössä esittämälläni tukipolitiikan järkeväittämisellä olisi
monenlaisia seurauksia. Vuokra-asuntojen kysyntä hiipuisi ja hinnat
laskisivat. Vastaavasti omistusasuntojen hinnat todennäköisesti jonkin
verran nousisivat kaikkialla. Ne perheet jotka olisivat rahoittaneet
elämisensä suurelta osin sosiaalisilla tulonsiirroilla, hakeutuisivat
edullisempiin asuntoihin, joko omaksi ostaen, tai vuokralle. Nämä
vaikutukset olisivat käsittääkseni varsin todennäköisiä, sillä
käytännössä esim. Helsinkiläisen vuokra-kaksion vuokramäärällä maksaa
hyvin "syrjä-Suomesta" ostetun omakotitalon tai osakkeen asumiskulut
lainanlyhennyksineen.

Myös pääkaupunkiseudun kunnat voisivat osaltaa osallistua muun Suomen
rakentamisen tukemiseen, tai siis paremminkin rakennuskannan
säilyttämisen tukemiseen. Pääkaupunkiseudulle ollaan rakentamassa lisää
asuntoja, niin asunnottomille kuin muillekin, vaikka tonttipula vaivaa
ja rakentaminen on kallista. Kaksion rakentaminen esim. Helsinkiin
maksaneekin vähintään puoli miljoonaan markkaa. Jos pääkaupunkiseudun
rakenntamiseen ajatellut varat käytettäisiinkin erilaisiin sijoituksiin,
ja tuotolla korotettaisiin syrjäseuduille maksettavia asumistukia, niin
asumisesta pääkaupunkiseudun ulkopuolella tulisi taloudelliseta
kannattavaa. Se voisi olla sellainen porkkana, joka saisi riittävän
määrän asunnon tarvitsijoita hakeutumaan muualle kuin
pääkaupunkiseudulle.

Järkevintä olisi mielestäni ehdottomasti se, että talouden tulojen
perusteella maksettaisiin asumistuki aina samansuuruisena. Esim. siten,
että talouden ensimmäiselle jäsenelle 2000 mk/kk, seuraavalle 1000 mk/kk
ja siitä eteenpäin 500 mk/hlö/kk. Käytäntö olisi paljon nykyistä
oikeudenmukaisempi ja vaatisi myös vähemmän byrokratiaa, ja
kokonaisuutena tarkastelle tulisi pakosta yhteiskunnalle paljon
nykyjärjestelmää edullisemmaksi - mutta sehän olisi paha se ? Ja siksi
monet jotka asiaan voisivat vaikuttaa, eivät suostu asiaa yhtään tämän
pidemmälle edes ajattelemaan ennen sen tyrmäämistä. Oma lehmä ojassa ?
Toisaalta jos edelleen haluttaisiin säilyttää nykyjärjestelmästä tuttuja
piirteitä, eli esim. talouksien erilaiseen asemaan asettaminen
asuinpaikan perusteella, niin se tulisi toteuttaa siten, että
pääkaupunkiseudulla tuki olisi esim. vain 80 % muun maan tuesta. Se se
olisi oikeudenmukaista se !

7.5.2001 - Kunnallisia koukeroita ?

Lakkautetaan palvelut - päällystetään ja valaistaan katuja. Siinä se on
- lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä - karrikoitu
kehityssuunnitelma. Kysyä kuitenkin varmasti sopii, onko tärkeämpää
vuosittain asfaltoida ja/tai valaista pari "sivukujaa" tai jokin
"perämettän polku" vai voisiko nekin kymmenet tuhannet käyttää toisin ?
Ja ennen kaikkea, pitäisikö rahat käyttää toisin ?

Yhteiskuntaamme on kieltämättä jo pitkään kehitetty suuntaan, jossa moni
voi tuntea olonsa turvalliseksi vain kun on aina "valot päällä".
Jotenkin voisi ajatella että lasten kasvattamiseen ja koulutukseen
sijoitettuina monet markat tuottaisivat paremman tuloksen, se ei
tietenkään näkyisi heti, vaan vasta vuosien kuluttua. Valitettavasti
nykyajan "nousuhuuman Isillä ja Äideillä" on liian usein oma napa
lähinnä, lapset tulevat vasta sitten hyvänä kakkosena ? Lasten
kasvattaminen pitäisi ehkä aloittaa siitä kasvattamatta jääneestä
sukupolvesta ?

Se nyt ainakin lienee selvä, että jos Pitkäpäälän koulu myydään sille
paljon puhutulle ostajalle, jolla on hallussaan "maailmanlaajuinen
patentti", niin rahat käytettäneen karsitun koulutoimen piristämiseen,
siis lasten ja nuorten parhaaksi - vai mitä ? Kuten eräs henkilö
taannoin kirjastossa jutellessamme totesi, niin on se kummaa tuo
nykyajan maailman meno, kun amerikkalainen yritys aloittaa
Euroopanvalloituksen Harjavallasta, mutta hyvä se tietysti on.

Kesäkuussa valtuustomme joutuu pähkäilemään sitä, mikä on kohtuus ?
"Kohtuus kaikessa" - vai mitä ? Taannoinhan hallinto-oikeus kumosi
valtuuston taksapäätöksen kohtuuttomana, koska asiakirjan
valmistuskustannukset olivat likimain ensimmäisen sivun maksun 24 mk
luokkkaa. Toiselta sivulta peritty 18 mk oli liikaa. Nyt valtuusto
aikonee yrittää periä toiselta ja sitä seuraavilta sivuilta 13 mk - onko
kohtuullista, kysyn minä jälleen Turun herroilta sen päätöksen jälkeen.

Ehtivätpä kaupunginhallituksessa jo päättää siitäkin että palauttavat
minulle viime joulukuussa maksamastani 222 markan lunastusmaksusta 63 mk
+ viivästyskoron. Sitten pari päivää tuon päätöksen jälkeen
hallinto-oikeus "piru vie" kumosi koko 222 mk:n maksuunpanon ja palautti
asian kaupunginkanslialle uudelleen käsiteltäväksi, koska Harjavallan
taksassa on ollut sellainen lainvastainen määräys jota ei olisi saanut
lainkaan soveltaa. On tässä nyt taas hyvän sopan ainekset - kuka
aloittikaan keittämisen ?

Ihan tulee mieleen kaupungin jätetaksapäätökset vuodelta 2000. Ensin
myönnettin alennuksia epäyhdenvertaisin perustein ja sitten päätökset
valituksen teon jälkeen kumottiin. Uusi päätös tehtiin "viisaasti
pähkäillen" yhdenvertaisuusnäkökohdat huomioiden. Sitten uusi päätös
jälleen kumottin epäyhdenvertaisena valituksen jälkeen. Nyt on menossa
"kolmas kierros" - saapas nähdä kuinka "äijän" käy. Onko teidän
taloyhtiöltänne muuten jo peritty takaisin laittomasti myönnetyt
alennukset ? - varautukaa. Se kuitenkin pitää vielä lopuksi todeta, että
täällä Harjavallassa on päätöksenteko paljon - siis paljon (!)
paremmalla mallilla kuin Suomen kunnissa keskimäärin. Minun mielestäni
siis, ja tämä on tosi.

Tervettä kesää kaikille !

11.5.2001 - Lasten "kallis" kotihoito ?

Lasten kotihoitajat ovat olleet jonkinlaisessa "lakossa" - pakosta,
ilman muuta, sillä kukaanhan ei mene lakkoon ellei ole aivan pakko,
kuten lääkäreistä tiedämme.

Kun perheen äiti tai isä "luopuu uraputkesta" ja jää hoitamaan lapsiaan
kotiin, niin valtio tukee tätä maksamalla kotihoidontukea alle
kolmevuotiaasta 1300 mk/kk ja tämän alle kouluikäisistä sisaruksista
muutaman satasen. Tulo on tietysti verotettavaa.

Kotona hoidettavasta lapsesta ei juurikaan synny kunnalle kuluja,
säästöjä kylläkin. Halvin päivähoitomuoto on perhepäivähoito ja sen
kustannukset ovat n. 3500 mk/kk/lapsi. Päiväkodissa hoito maksaa alkaen
5000 mk/kk/lapsi jopa yli 7000 mk:aan/kk/lapsi, siis täällä
kasvukeskusten ulkopuolella.

Kun siis joku hoitaa lastaan kotona, joko säännöllisesti kokopäivätyönä
kotihoidontuella, tai kesäloman ajan, niin kunta säästää jokaista
hoitokuukautta kohti ainakin 3500 mk. Kunnat (ja valtuutetut) väittävät,
että kunnilla ei ole varaa maksaa kunnallista kotihoidontukea. Kyseessä
on ilmeinen kyvyttömyys ymmärtää reaalimatematiikkaa.

Eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila kirjoitti minulle
maaliskuussa tähän asiaan liittyen mm. seuraavaa: "Olen monessa
yhteydessä korostanut sitä, että lapsiperheet ovat taloudellisesti liian
ahtaalla. Lapsen kotihoitoa tulisi tukea nykyistä huomattavasti enemmän.
Teidänkin perheenne tilanne olisi huomattavasti parempi jos valtaosa
päivähoitopaikan kustannuksista annettaisiin Teille kotihoidon tukena.
Kotihoidontuki on tällä hetkellä niin pieni, ettei työttömän kannata
sitä ottaa."

Monessa mielessä olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta miksi
yhteiskunta ja kunnat kuitenkin haluavat väen väkisin ylläpitää
mahdollisimman suurta päivähoitojärjestelmää ? Toki joissakin kunnissa
on käytössä, yleensä kuitenkin melko pieni, ja siten suurituloisten
työttömille puolisoille suunnattu, kunnallinen kotihoidon
tukijärjestelmä. Kokemukset kuitenkin näistä ovat yleensä olleet hyviä.

Olen myös sitä mieltä, että kenelläkään, siis myöskään toimeentulotuen
saajilla, ei pitäisi olla oikeutta ilmaiseen päivähoitopaikkaan.
Päivähoitopaikan maksun pitäisi myös mielestäni jossain määrin
korreloida ko. päivähoitopaikan kustannusten kanssa. Ts. päiväkotihoidon
pitäisi olla kalliinpaa kun perhepäivähoidon. Minimi päivähoitomaksu
voisi olla jotakuinkin 300 mk/kk/lapsi - kokopäivähoidossa.

Hyvä kotihoidontukijärjestelmä toisi sekä kunnille säästöjä, että myös
perheille sekä taloudellista että inhimillistä etua. Jokainen kotonaan
lapsiaan hoitava äiti tai isä antaa yhteiskunnalle arvokkaan panoksen
myös vapauttamalla "työpaikkansa" jonkun toisen käyttöön. Muistakaamme
tämäkin. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan lehden ilmestymisalueen
valtuutettujen ym. kannanottoja.

1.12.2001 Tuleva Karhukaupunki "Suurpori"

Julkiseen keskusteluun on heitetty ajatus Porin ja lähikuntien, ns.
Karhukuntien yhdistämisestä yhdeksi Karhukaupungiksi. Asia on varmasti
selvittämisen arvoinen. Yksi asia mikä pitää myös selvittää, on se miten
eri kunnanosissa asuvia kohdellaan toisiinsa verraten. Siis voidaanko
kunnan asukkaat asettaa keskenään erilaiseen asemaan siitä riippuen
missä kunnan osassa he asuvat ?

Jos Karhukaupunki perustetaan, niin ovatko esim. asumistuen suhteen
kaikki Karhukaupungin asukkaat samassa asemassa, vai voidaanko kaupungin
jäsenet asettaa keskenään erilaiseen asemaan sen perusteella missä
kaupunginosassa he asuvat.

Nykyisin Poria lukuunottamatta karhukunnat kuuluvat asumistuen suhteen
III-kuntaryhmään, kun sensijaan Pori kuuluu kalliinpaan II-kuntaryhmään.
Porissa asuvat voivat siis saada enemmän asumistukea, kuin muissa
kunnissa asuvat. Sillä ei ole merkitystä, asuuko Porissa esim.
Ahlaisissa, Meri-Porissa vaiko keskustassa.

Voitaisiinko sitten Karhukaupungissa toteuttaa erottelua kunnanosien
mukaan ? Siten että nykyisen Porin alueelle maksettaisiin paremmat
asumistuet, ja tuleville Karhukaupungin syrjäseuduille pienemmät tuet ?
Vai pitäisikä Karhukaupungissa olla kaikkialla yhtenevät tuet ? Ja tuki
olisi sama kaikkialla, niin toteutettaisiinko se siten, että
naapurikunnat siirrettäisiin Poriin liittämisen myötä II-kuntaryhmään,
vaiko siten että Porin luokitus laskettaisiin III-kuntaryhmään ? Onko
ylipäätään oikein, että suomalaiset saavat erisuuria tukia
asuinpaikkakunnan mukaan ?

Petri Nurminen
Harjavalta

12.12.2001 Suomi - Länsimaisten oikeusvaltioiden takapajula ?

Perustuslakimme mukaan ylin tuomiovalta Suomessa kuuluu korkeimmalle
oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Näiden tuomioistuinten
toimintaa valvovat laillisuusvalvojat. Valitettavasti sen paremmin
tuomioistuinlaitos kuin laillisuusvalvojatkaan eivät ole riittävästi
pystyneet takaamaan sitä, että kansalaiset saisivat tuomioistuimissa,
saatikka muissa viranomaisissa, osakseen oikeutta. Tuomioita kyllä
jaetaan, siitä kai nimikin, tuomioistuin, kun pitäisi olla oikeusistuin.

Laillisuusvalvonnan tarkoituksena on valvoa viranomaitoiminnan, siis
myös tuomioistuinten toiminnan laillisuutta. Lain mukaan tuomioistuimen
pitäisi nimestään huolimatta olla oikeudenmukainen. Näin ei siis
kuitenkaan ole, ja laillisuusvalvojat ovat haluttomia asiaa muuksi
muuttamaan. Oikeuden toteutuminen voitaisiin pitkälti taata hyvin
perustelluilla päätöksillä, ja tuomioilla.

Esimerkkinä laillisuusvalvonnasta, joka tavallista kansalaista
kummastuttaa, voidaan mainita mm. eduskunnan oikeusasiamies Lauri
Lehtimajan ratkaisu 2912.2000 dnro 285/4/99, jossa hän toteaa
käsityksenään että "Voimassa olevat perus- ja ihmisoikeussäännökset
korostavat kaikkien julkisen vallan käyttöön liittyvien
viranomaisratkaisujen perustelemisen tärkeyttä." ja kohta tämän jälkeen;
"En pidä toivottavana sitä, että valitusluparatkaisujen perusteleminen
säädettäisiin pakolliseksi." Tietänemme kaikki että kohtapuoliiin
Lehtimaja itse on KKO:ssa yhtenä tuomarina ratkaisemassa myös
valituslupahakemuksia, ja voi siinä toimessaan, valituslupapäätökset
perustelematta jättäessään, vedota ainakin omaan ratkaisuunsa. Onko
Lauri Lehtimaja ollut varmasti puolueeton, kun hän on KKO:sta
virkavapaalla olleena tuomarina ratkaissun KKO:tta koskevia kanteluita ?

Edellä olleen esimerkin tapauksen Lauri Lehtimaja on uudelleen
vahvistanut ainakin kaksi kertaa mainitun tapauksen jälkeen, mm.
ratkaisussaan 24.8.2001 dnro 1467/4/01.

Niin Lauri Lehtimaja, kuin kaikki muutkin laillisuusvalvojat, ovat
saaneet monilta eri tahoilta kiistatonta näyttöä useissa eri tapauksissa
siitä, että tuomioistuin, tai muu viranomainen, on toiminut väärin ja
laittomasta. Näissä tapauksissa, joissa voidaan ainakin minun mielestäni
puhua jopa tahallisista ja törkeistäkin virkarikoksista, kuitenkin koko
laillisuusvalvontajärjestelmä on keskittynyt toimimaan kantelijaa
vastaan, väärin tehneen viranomaisen puolesta. Tällaiset tapaukset
rasittavat suuresti "koneistoa", kun pitää kaikin voimin pyrkiä etsimään
jokin "oljenkorsi", johon vetoamalla voidaan selvästi laittomasti
toiminut viranomainen päästää pälkähästä, sen sijaan että nostettaisiin
syyte. Nämä ratkaisut makaavat virastossa usein vuositolkulla
odottamassa "ei anna aihetta" päätöstä. Kansalaisten silmissä toiminnan
uskottavaa kuvaa pidetään yllä saattamalla pikkujutuissa käsityksiä
tietoon.

Itse olen ollut Suomen oikeuslaitoksen kanssa "napit vastakkain" nelisen
vuotta. Aiemmin minäkin luotin oikeusjärjestelmämme toimivuuteen, mutta
tätä nykyä saan lähes päivittäin uusia todisteita siitä, että Suomen
oikeuslaitos ei toimi kuten pitäisi, vaan se keskittyy liian usein
suojelemaan väärin tehneitä viranomaisia ja virkahenkilöitä. Pahinta
kaikessa, ja syy siihen miksi näin jatkuu, on viranomaisissa toimivien
sokeus ja kansan alistuneisuus, ja alistettavuus.

Eläkkeellä vuodenvaihteessa jäävä KKO:n presidentti on pitänyt pahana
sitä että on olemassa asiassaan loppuun saakka valittavia
"ammattivalittajia". KKO:n tuomariksi sopisi paremmin henkilö, jolla
itsellään on terve epäluulo myös omia kykyjään kohtaan, ja ennen muuta
kyky myöntää virheensä, perustella päätöksensä. Jos KKO havaitsee itse
jonkin päätöksensä vääräksi, niin pitäisi olla "miestä" hakea päätökseen
itse purkua. Osana KKO:n toimintaa pitäisi olla myös omien päätösten
jälkikäteinen lainmukaisuuden arviointi, ja päätösten tarkempi
perusteleminen kun sitä pyydetään. Jos asianosainen ei ymmärrä KKO:n
(tai KHO:n) perustelua, niin kyllä oikeudesta pitäisi löytyä joku se
asianosaiselle selittämään, koska toki asia täytyy olla huolella
pohdittu ennen päätöksen, edes valituslupapäätöksen, tekemistä.

Petri Nurminen
järjestösihteeri
Laki Kaikille Sama ry.
lakisama@nic.fi

18.12.2001 Oikeusasiamies - kenen puolella olet ?

Oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu mm. seurata ja valvoa, että viranomaiset ja muutkin julkista tehtävää hoitavat, toimivat lakien ja velvollisuuksiensa mukaisesti.
Tyypillisesti on ratkaisuissa katsottu hyvän hallintotavan kuuluvan valvonnan piiriin.

Kansalaisten näkökulmasta oikeusasiamies toimii, tai ainakin sen pitäisi toimia, kansalaisten etujen ja oikeuksien puolustajana, siis heikomman puolella.
Oikeusasiamiehen, kuten toisenkin laillisuusvalvontaviranomaisen, oikeuskanslerin, ratkaisuista voi kuitenkin helposti päätellä hänen ottaneen aivan liian usein
roolikseen viranomaisten, ja muiden julkista valtaa käyttävien, ratkaisujen puolustelemisen. Tuntuu siltä että virasto käyttää suuria resursseja pyrkiessään löytämään,
tai keksimään, hyviä perusteita virheellisille menettelyille. Samalla virasto itse syyllistyy mielestäni jopa ihmisoikeusloukkauksiin. Tällaisen peittelyratkaisun yksi
tuntomerkki on pitkään kestänyt käsittely. Kyllä aika hoitaa ?

Esimerkkinä viranomaisen puolustamisesta mainitsen oikeusasiamies Lehtimajan ratkaisun 29.12.2000 dnro 285/4/99, jossa Lehtimaja toteaa: "Voimassa olevan
oikeuden mukaan valituslupapäätöksiä ei ole pakko perustella." Sekä; "En pidä toivottavan valituslupapäätösten perustelemisen säätämistä pakolliseksi" ja
"Voimassa olevat perus- ja ihmisoikeussäännökset korostavat päätösten perustelemisen tärkeyttä, osana avoimuuden ja uskottavuuden vaatimuksia."

Niin tässä tapauksessa, kuin monissa muissakin, oikeusasiamies on unohtanut (tarkoituksella) että hän toimii kansalaisten puolella (vai toimiiko ?). Jos hän olisi tehnyt
ratkaisunsa yksittäisen kansalaisen, valitusluvan hakijan näkökulmasta, niin eikö hänen olisi pitänyt todeta jotakin seuraavantapaista: "Pidän valitusluvan hakijoiden
kannalta toivottavana että myös valituslupapäätösten perusteleminen säädetään pakolliseksi."

Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisuissa on toistuvasti nähtävissä jopa hyvinkin voimakas viranomaisen puolelle asettuminen. Yhtenä esimerkkinä tästä
voidaan ottaa vaikkapa oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa 2000 s.334 alkaen selostettu rakennusasia, jossa rakennuslupapäätös todettiin kolme kertaa
virheelliseksi. Kaksi kertaa oikeudessa ja kolmannen kerran Lehtimajan toimesta. Ratkaisunaan Lehtimaja saattoi käsityksen tiedoksi, ei siis antanut edes
huomautusta ! Vuonna 2000 käsiteltiin erästä toista rakennusasiaa, se käsitteli myös rantasaunan lupaa, jonka lupapäätöksen oikeus oli kolme kertaa kumonnut.
Siinä jutussa ei annettu huomautusta, vaan jaeltiin sakkoja virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta sitäpä asiaa ei tutkinutkaan Lehtimaja, vaan Porin käräjäoikeus.
http://www.pori.fi/cgi-bin/ifetch?SATKA2001+23055634497+F

Oikeusasiamies Lehtimajan sanoja mukaillen: Laillisuusvalvonnan pitää myös näyttää lain- ja oikeudenmukaiselta ! Tässä riittää uudella oikeusasiamies Pauniolla
työsarkaa, mutta haluaako hän saada Suomeen oikein toimivan laillisuusvalvonnan, kun on itse ollut tähänkin saakka viraston sisäpiirissä suojelemassa - niin ketä ?

Petri Nurminen
järjestösihteeri
Laki Kaikille Sama ry.
lakisama@nic.fi

19.12.2001 Tulot, menot ja toimeentulotuki

Nimim. huolestunut äiti kirjoitti perheensä taloudellisesta tilanteesta
Turun Sanomissa 17.12. Hän kertoi kuinka lainan lyhennyksen ja vuokran
maksamisen jälkeen perheelle jää vain 1500 mk/kk. Ymmärsin
kirjoituksesta myös että perhe saisi toimeentulotukea, mutta esim.
astmalääkkeitä ei huomioitaisi menoina. KHO:n erään ratkaisun mukaan
lääkärin määräämät lääkkeet, joita kaiketi astmalääkkeetkin ovat, ovat
aina toimeentultouen lisäosalla katettavia menoja, samoin kuin
terveyskeskusmaksut. Jos mainitut menot sisällytetään perusosaan, niin
toimitaan vastoin KHO:n päätöstä.

Lainan lyhennysten suhteen tilenne on toinen. Perinteisesti on katsottu
että edes asuntolainan lyhennyksiä ei makseta toimeentulotukena,
saatikka sitten muiden lainojen lyhennyksiä. Ne maksetaan
toimeentulotukena vain ulosmittauksen kautta !

Lainarahoitetussa omistusasunnossa asuvan pitäisi siis jättää
lyhennykset maksamatta, saada häätö, ja muuttaa vuokralle. Näin siitä
huolimatta, vaikka asumiskulut vuokralle muuttamisen myötä nousisivat.

Jos esimerkiksi toimeentulotukea saava nelihenkinen perhe asuu lainalla
ostamassaan talossa, jossa asumismenot ovat 1500 mk/kk +
lainanlyhennykset 1500 mk/kk, eli yhteensä 3000 mk/kk, niin
sosiaalitoimisto huomioi menona vain tuon 1500 mk - 7 % omavastuu. Perhe
voisi kyllä muuttaa vuokralle ja maksaa vuokraa 4500 mk/kk, josta
sosiaalitoimisto maksaisi n. 4200 mk/kk.

Kysyä sopii onko tässä mitään järkeä, etenkin kun vuokralle muuttamisen
myötä kannustinloukkuongelma suurenee. Mielestäni olisi tasapuolista
hyväksyä asumismuodosta riippumatta samansuuruiset kohtuulliset
(todelliset) asumiskulut. Tätä samaa periaatetta pitäisi myös soveltaa
muihin menoihin, eli kun jostain tinkisi, niin jotain saisi.
Nykyjärjestelmän "ulosottoon vaan", sillä periaatteella että
ulosmittattu tulo ei ole käytettävissä olevaa tuloa kun tukea haetaan,
pyrkimys ei ole viisasta politiikkaa kunnilta viimesijaisen
toimeentuloturvan myöntämisessä.

Petri Nurminen
järjestösihteeri
Laki Kaikille Sama ry.
lakisama@nic.fi

19.12.2001 Ikäsyrjintä on sallittua ?

Mielipidekirjoituksessa "Ikäsyrjintää" ihmeteltiin mm. miksi yli 65
vuotiaita kohdellaan eri tavalla kuin nuorempia. Hän piti sitä
ikäsyrjintänä. Tässä heti totean, että pitää muistaa että ikäsyrjintäkin
on sallittua, kunhan siihen on hyväksyttävä peruste. Hän nosti
kirjoituksessaan esiin mm. että asumiseen, kuten moniin muihinkin
menoihin, hänellä kuluu yhtä paljon rahaa kuin nuoremmillakin.

Tutkitusti asia ei kuitenkaan ole niin, että yli 65-vuotiaiden asuminen
maksaisi yhtä paljon kuin nuorempien. Yli 65-vuotiaiden asuminen maksaa
enemmän kuin nuorempien. Esimerkiksi jos 65 vuotias, tai vanhempi
henkilö, joka on eläkkeellä, ja asuu yksin 70 neliön omakotitalossa.
Hänellä asunnon lämmitäminen maksaa asumistukinormin mukaan
II-kuntaryhmässä 5,35 mk/neliö/kk eli 374,50 mk/kk.

Itse olen 34-vuotias. Jos minä puolestani asuisin yksikseni 70 neliön
omakotitalossa, niin asunnon lämmitäminen maksaisi kelan normien mukaan
laskien 173,90 mk/kk. Tämä johtuu siitä, että minulle hyväksyttäisiin 70
neliön omakotitalosta "asuttavaksi" vain 37 neliötä ja lämmitys on
nuorelle halvempaa, eli II-kuntaryhmässä 4,70 mk/neliö/kk.

Nyt voidaankin siirtyä pohtimaan sitä, että ketä nyt oikein syrjitään,
miksi, ja millä tavalla. Ja tämä oli vain pieni pintaraapaisu
suomalaisen asumistukijärjestelmän kummallisuuksiin.

Petri Nurminen
järjestösihteeri
Laki Kaikille Sama ry.
lakisama@nic.fi

27.12.2001 Laki on kaikille sama ?

Suomen Perustuslain 6 §:ssä säädetään, että kaikki ihmiset ovat
yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain 21 §:ssä puolestaan säädetään
jokaisen oikeudesta saada asiansa asianmukaisesti, ja ilman aiheetonta
viivytystä, käsitellyksi.
    Viime vuoden lopulla oikeuskansleri Paavo Nikula tutki Suomen Pankin
johtajanimityksistä tehdyn kantelun. Virastosta tilaamista
kanteluasiakirjojen jäljennöksistä olen päätellyt, että kantelu oli
tehty sähköpostitse 29.11.2001.
    Professori Vartian sähköpostitse tekemän kantelun, tai
tutkintapyynnön, jota nimitystä professori itse käytti, tai kirjelmän,
jota nimitystä kanteluasiakirjasta oikeuskansleri vastauksessaan käytti,
ratkaisi oikeuskansleri Paavo Nikula samana päivänä jona kantelu oli
saapunut, siis 29.11.2001. Tämän jälkeen viraston henkilökunta kävi
tietääkseni viemässä vastauksen professori Vartialle käteen. Kunpa ihan
tavallisen kansalaisenkin kantelukäsittely sujuisi samalla tavalla - vai
mitä ?
    Kantelukäsittelyssä oli vielä sellainenkin kummallinen piirre, että
Suomen Pankin johtajavalinta oli vielä kesken, kun kantelu tutkittiin.
Oikeuskanslerinvirastosta on usein annettu kantelijoille vastauksia,
joissa on todettu mm. että virasto ei voi puuttua asiaan jota ei vielä
ole lopullisesti ratkaistu. Onko käytäntö muuttunut, vai miten
"vaiheessa" ollut SP:n nimitysasia voitiin "keskeneräisenä" ratkaista ?
    Kun nyt kerran mainitussa tapauksessa oli otettu tutkittavaksi
sähköpostitse tehty kantelu - niin minä perästä. 5.12.2001 tein
sähköpostitse kantelun oikeuskanslerille koskien KHO:n menettelyä
päätöksen purkamista koskevassa asiassa. Olin hetkeä aiemmin saanut
oikeuskanslerinvirastosta vastauksen, jossa todettiin että
purkuhakemusta ei voi laittaa vireille varsinaisen muutoksenhaun
yhteydessä. Tämä oli syy, miksi KHO oli menetellyt oikein, kun se ei
ollut tutkinyt kuvatulla tavalla tekemääni purkuhakemusta. Vastaus antoi
kuitenkin aiheen uuteen kanteluun, sen selvittämiseksi miten KHO oli
sitten mm. kahdessa aiemmassa tapauksessa voinut tutkia varsinaisen
muutoksenhaun yhteydessä tehdyt purkuhakemukset. Tämän kantelun tein
siis sähköpostilla 5.12.2001.
    Tiedustelin 19.12.2001 sähköpostilla: "Pyydän kohteliaimmin, että
ilmoittaisitte minulle onko 5.12.2001 päiväämäni ja sähköpostitse
liitetiedostona virastoonne lähettämäni kantelukirjoitus otettu
tutkittavaksi." Tähän tiedusteluuni oikeuskanslerinvirasto
ystävällisesti vastasi 21.12.2001 kaikessa lyhykäisyydessään
seuraavasti: "Sähköpostiviestinne on saapunut kirjaamoon." Mutta onko
siis 5.12. lähettämäni kantelu otettu tutkittavaksi - vai pitäisikö olla
professori, jotta saisi sähköpostitse tehdyn kantelun tutkituksi - ja
vieläpä vajaassa päivässä ?

Petri Nurminen
järjestösihteeri
Laki Kaikille Sama ry.

Muista lukea: http://gamma.nic.fi/~pnur/harjavalta2001/

Mies mielipidekirjoitusten takana:
Petri "Petu" Nurminen
Rintamamiestie 6
29200 HARJAVALTA
puh. 02 - 674 0729
gsm.045- 674 0729